Joustavat työehdot ja hyvä johto julkisen sektorin vetonauloiksi

Suurina työnantajina kunnilla ja valtiolla on halutessaan mitä parhaat mahdollisuudet käyttää työelämän joustoja rekrytointi- ja sitouttamiskeinoina, kirjoittaa Pekka Mattila.

Julkisen sektorin orastavasta johtajapulasta on irronnut tänä vuonna jo monta otsikkoa. Ratkaisuksi on useissa puheenvuoroissa tarjottu huipputehtävien palkkauksen parantamista, jotta parhaita johtajia ei hävitä osaajakisassa yksityiselle sektorille.

Kapeaa johtajajoukkoa paljon suurempi ratkaistava kysymys liittyy kuitenkin valtion ja kuntien perus-, asiantuntija- ja lähiesimiestehtäviin, joissa niissäkin on edessä mittava eläkkeelle siirtymisten aalto jo aivan lähivuosina. Vajetta ei paikata yksin tuottavuusohjelmilla ja ulkoistusratkaisuilla.

Kiusallinen tosiseikka on, ettei julkisen sektorin palkkausta laajasti ottaen aivan hevillä nosteta yksityisen sektorin rinnalle varsinkaan toimihenkilö-, asiantuntija- ja esimiestehtävissä.
Paineita aiheuttaa verorahoitteisuuden lisäksi henkilöstön erittäin suuri määrä. Onhan jo yksin Helsingin kaupunki 40.000 työntekijällään Suomen suurin työnantaja. Palkkaralli kävisi helposti kohtalokkaan kalliiksi.

Palkkausta varmemmat vetonaulat löytyvät yhtäältä työelämän joustoista ja toisaalta johtamisen laadusta. Useiden tutkimusten mukaan työn merkityksellisyys, työyhteisön henki sekä työn ja vapaa-ajan tasapaino ovat rahaa keskeisempiä perusteita työpaikan valinnalle. Näiden tekijöiden merkitys vain korostuu nuorimpien kouluttujen vastauksissa.

Suurina työnantajina kunnilla ja valtiolla on halutessaan mitä parhaat mahdollisuudet työelämän joustojen käyttämiseen rekrytointi- ja sitouttamiskeinoina. Edellytykset työntekijän toiveista lähtevien lyhennettyjen työviikkojen, sapatti- ja opintovapaiden ja osa-aikaisten tehtävien järjestämiseen ovat paremmat, kun saman alan osaajia on ryhmässä kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia. Työn sovittamisen käytännöistä julkinen sektori ei ole vielä osannut ottaa irti likimainkaan kaikkia mahdollisuuksia.

Erityisesti johtamisen saralla tekemistä riittää. Tuoreen, vuonna 2007 kootun työolobarometrin perusteella kuntien työntekijöillä työelämän yleiskeskiarvo on alkanut pysyvästi jäädä jälkeen yksityisen sektorin ja valtion työpaikoista. Erityisesti tämä korostuu tarkasteltaessa työssä koettuja voimavaroja.

Valtio ja kunnat jäävät yksityissektorista myös työpaikkojen tasapuolisuutta arvioitaessa. Samalla pätkätöiden jatkuvasti suuri määrä luo epävarmuutta julkisen sektorin henkilöstöön.
Työolobarometrin mukaan kuntien ja valtion työntekijöiden odotukset työpaikkansa talouden kehittymisestä ovat erittäin pessimistiset verrattuna yksityisen sektorin myönteisiin odotuksiin. Tulokset ovat olleet samansuuntaisia jo vuodesta 1992 alkaen.

Viime vuosina myös koettu työn henkinen rasittavuus on julkisella sektorilla lisääntynyt selvästi yksityisiä aloja nopeammin. Henkilöstön sisäiset ristiriidat ja henkinen väkivalta sekä työpaikkakiusaaminen ovat kuntien ja valtion palveluksessa toimivien kokemuksissa radikaalisti tavallisempia kuin yksityisellä sektorilla.

Kaikkiin näihin ongelmiin tarjoaa johtamisen ja esimiestyön laatu yhtä hyvin syitä kuin ratkaisujakin. Suurten visionäärien rinnalla julkinen sektori kaipaa ennen muuta erinomaisia lähiesimiehiä ja näkemyksellistä keskijohtoa. Hyvällä arkijohtamisella vaikutetaan sekä julkisen sektorin houkuttelevuuteen rekrytointimarkkinoilla että nykyisten osaajien sitoutumiseen ja intoon.

Työn merkityksellisyys ja sisältö sekä päivittäisjohtamisen laatu ovat tärkeimpiä lähteitä työtyytyväisyydelle, maksoipa palkan kunta, valtio tai yksityinen yritys.