Pohjoismainen metsäjätti Stora Enso päätti kesän kynnyksellä luopua Kauppatorin kupeessa sijaitsevan pääkonttorinsa omistuksesta. Yhtiö kaavailee myös toimintojensa siirtämistä ajanmukaisempiin ja edullisempiin tiloihin. Mediahuomion perusteella metsäjätti suhtautuu kauppaan huojentuneesti, aivan kuin se olisi päässyt pääkonttorinsa myötä eroon suurestakin piinasta.
Suojeltu ja kiistanalainen rakennus on kieltämättä haastava hallinnoitava ja kallis ylläpitää. Alvar Aallon loistokkaan arkkitehtuurin ja klassisten talonaapurien kohtaaminen nostattaa perinteisesti kiivaan polemiikin seurassa kuin seurassa. Jokaisella helsinkiläisellä on mielipide talon sopivuudesta ympäristöönsä.
Miltei jokaisella Kauppatorin panoraamaan syventyneellä on myös muistikuva siitä, kenelle talo kuuluu. Rakennus muistuttaa sekä helsinkiläisiä että vierailijoita puuteollisuusjätin juurista ja nykypäivästä. Juuri tämän ulottuvuuden Stora Enson päätös väistyä perinteisestä pääkonttorikiinteistöstään sivuuttaa.
Ikonin asemaan kohonnut rakennus on ollut Stora Ensolle hyvää, joskin alihyödynnettyä, imagonrakennusta. On harmillista, että monissa suurissakin yrityksissä muistetaan tilaratkaisuiden kynnyksellä usein kovin huonosti yhtiön kulttuuriin, maineeseen ja tarinaan - markkinointikielellä brändiin - liittyvät tekijät.
Stora Enson viihtyminen tutussa talossaan, vaikkakin sitten vuokralaisen roolissa, olisi onnekas mielenmuutos. Esimerkiksi kilpaileva metsäjätti onkin jo hienosti tunnistanut pääkonttorirakennuksen tuoman huomion ja myönteisen imagovaikutuksen sitoutuessaan rakentamaan uuden käyntikortin arvopaikalle Töölönlahden ympäristöön keskellä kaupunkia ja kaupunkilaisten arkea.
Pekka Mattila
Valtiotieteiden tohtori,
Markkinointijohtaja,
Helsinki
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment